Lauantain jahtimaisemia
Viikonlopun tapahtumia
Taas yksi paleluntäytteinen viikonloppu takana. Vaikka kelit ovat olleet lämpimät, niin siitä huolimatta ainakin tämän jahtimimmin raajat jäähtyvät hyvinkin tehokkaasti pitkissä passituksissa. Ja niitähän riitti.
Liikkeelle lähdettiin vasapakolla, eli tavoitteena oli saada viimeinen vasoitettu lupa (kaksi vasaa siis) käytettyä. Lauantaina ajettiin ensin yksi lyhyempi ajo, josta karkasi lehmä ja kaksi vasaa naapurin puolelle. Sen jälkeen otettiin käsittelyyn isompi suoalue ja tällöin sai istua useamman tunnin samassa paikassa. Tästä ajosta tuloksena oli vain suhteellisen tuoreiden jälkien (isot ja pienet) havaitseminen ja koira niitä hetken seurasi, mutta ilman tuloksia. Lopuksi otettiin vielä viime viikonloppunakin läpi käyty pienempi metsäalue, kun sen liepeillä olleella juurikasmaalla oli nähty usein hirviasiakkaita ruokailemassa. Yhdellä koiralla oli selvästi vainua jostain elukoista, mutta eipä tulostakaan tästä syntynyt sen enempää. Päätettiin jättää homma kesken (kun kello oli jo jotain ehkä neljän-viiden välillä). Tänään sunnuntaina passitettiinkin sitten tuon lauantaisen viimeisen ajon viereinen iso metsäalue. Valmiiksi jo tiesi, että nyt tulee pitkä istunto, joka sitten venahtikin kuuden tunnin mittaiseksi.
Vanha hirvitorni (lauantain passituksen maisemia), tuonne ei taida enää olla asiaa...
Lauantain viimeisen ajon maisemia.
Alkuun oli hiljaista tässäkin ajossa ja taisi mennä toista tuntia, ennen kuin sitten alkoi tapahtumaan. Ainoan liikkeellä olleen koiramiehen (toiset olivat reservissä) koira saikin sitten vihiä eläimistä, jotka tuntuivat
pysyvän hyvin haukussa (jota en kylläkään kuullut omaan passiini, joka oli täysin vastakkaisella laidalla aluetta) ja pikku hiljaa
siirtyilivät paikasta toiseen. Sitten hirvet (oli jo aika varmaa, että haukun kohteen täytyy olla hirvi eikä mikään muu) sekoittivatkin pakan täysin, kun
ylittivät erään tien heti, kun passimies oli
siirtynyt siitä pois. Ylitse meni havainnon mukaan lehmä kahden vasan kanssa. Sitten
tulikin ilmoitusta hirvien kaahailusta tien molemmin puolin, lopulta oltiin
sekaisin että kummalle puolelle ne menivät, kunnes sitten koira lopetti touhun
kesken. Tällä välillä toiseen passiin tuli arviolta
4-piikkinen sonni omia aikojaan, joka hätistettiin takaisin metsään, kun ei nyt tällaista eläintä oltu hakemassa.
Koiraa vaihdettiin ja se lähtikin
menemään jälkiä. Aikansa metsässä kyörättyään passiin tuli yksinäinen naaras ja
koira oli tämän perässä. Sitten oli pitkän aikaa hiljaista, kun mietittiin,
mitäs nyt tehdään. Toinen koiramies kävi vielä kouhaisemassa yhden kulman metsäalueesta, kun epäiltiin,
että lehmä on jättänyt vasat sinne (toisena vaihtoehtona tietysti oli, että
tämä naaras haukussa oli eri hirvi). Lopultakaan ei oikein tiedetty, miten tilanne meni, joten annettakoon hirville pisteet 10-0 vedättämisestä. Tällä kertaa onnistuivat huijaamaan metsästäjiä ja oikein kunnolla. Mutta tällaista jahdin joskus pitääkin olla (kelitkin suosivat niin paljon että jo hyvä ilma korvasi paljon)!
Passimiehen perusvälineitä. :)
Täsmällinen jahtikartta ja tärkein apuväline
Jännitystä riitti toisilla passimiehillä, itsellä voinee sanoa ajan käyneen pikkaisen pitkäksi. Koitin katsella mahdollisia kantoja akvaarioon, surffailin välillä kännykällä (hiukan vaan oli heikkoa kun 3G-yhteys pätki ja pahasti) ja räpsinpä puhelimella kuviakin (näitä, jotka ovat tämän tekstin yhteydessä). Samalla mietin, mitä kirjoitan blogiini. "Alkujohdanto" venahti taas melko pitkäksi, mutta mieleen tuolla kuuden tunnin passissa suoalueen laitamilla tuli, että ensinnäkin pitäisi laatia itselle kunnon kartta.
Kun jahtiporukka tuntuu käyttävän kaikkia muita nimityksiä metsäalueista, "ilmansuunnista" (mihin päin eläimet/hirvet/ajomiehet ovat milloinkin menossa) ja paikoista kuin mitä karttaan on alunperin merkitty. Pitäisikin siis laatia tällainen aito "jahtimiehen kartta", johon on merkitty "paloallas", "muuntajanmutka", "vexin suora" jne. jne. Tottahan osa noista on jo itselle tuttua kauraa, mutta seitsemännenkään passivuoden (ja yhdeksännen metsästysvuoden) jälkeen kaikki eivät ole kerta kaikkiaan jääneet päähän. Senpä takia olen harvoin vaivautunut katsomaan karttaa kun puhutaan jostain paikasta tms., kun melkein jo ennakoin, ettei sitä sieltä kartasta löydy. Sittenpähän ihmettelen välillä haavi auki mielessäni, että "niin hmm... minnekäs piti mennä" tai "niin mihinköhän suuntaan ne hirvet olikaan menossa". Pitänee käydä oma kartta jonkun konkarin kanssa läpi ja merkitä ihan kaikki mahdolliset "lempinimet". Josko sitten pysyisi paremmin kärryillä?
Tänään tuli myös mielessään ihmeteltyä, miten ennen on oikein hirvijahdissa pärjätty ilman apuvälineitä. Kun nykyään on vhf-puhelimet, kännykät ja kaikenmaailman gps-paikantimet. Kuulee jopa koiran haukun puhelimellaan nykyään. Miten ennen ollaan ollenkaan hirviä saatu nurin ja miten kommunikointi on onnistunut? Joskus miettii, meneekö metsästys liian helpoksi kun on kaikki apuvälineet käytössä. Tänään kuitenkin metsänjumala Tapio taas näytti, että ei se riista aina niin helpolla tipu gepseistäkään huolimatta. Tänään tuntuikin, että oli sitä aitoa jahtia. Koirat toimivat hienosti, toiset saivat jopa kuulla kunnon hirvihaukkua ja piti tosissaan mielenkiintoa yllä, kun ei tiedetty ihan varmaksi mitä hirviä haukussa on ja ennen kaikkea, minne ne ovat menossa! Joten vaikka ilman saalista jäätiin, niin oli hieno päivä muilla mittapuilla mitattuna. Ja tuli todettua, mikä on se jahtimiehen todellinen ja tärkein apuväline: koira. Ja tietysti, onhan se myös paras kaveri ;).Tokihan gps auttaa paikantamaan tuon parhaan kaverin ja parantaa sen turvallisuutta. Mutta vaikka sulla olisi mitkä gps:t ja muut, niin niillä ei yksinään löydä hirveä, koiran korviketta kun ei ole vielä tietääkseni keksitty.Koirahommat ovat ehdottomasti minun tulevaisuuden juttuni, kunhan se aika vaan koittaa.
"Sammalsuontie", sunnuntailta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti