Jahtitunnelmissa

Tämä on nyt pikkaisen hätäisesti kyhätty blogi, pahoittelen. Järjestellään palikoita sun muuta paikalleen sitten kun ehdin ja jaksan. Halusin vain aloittaa uuden blogin luontoon läheisesti liittyvistä aiheista, koska pidän luonnosta ja luonnossa liikkumisesta. Erityisen lähellä sydäntäni on metsästys, joka alkaa hirvijahdilla ylihuomenna. Olenkin pitkään halunnut kirjoittaa eräänlaista jahtipäiväkirjaa, joten tehdään tästä blogista nyt sitten samalla sellainenkin. 

Pikku hiljaa alan heräilemään jahtitunnelmiin. Odotettavissa viikonloppuna on raitista ilmaa, mahdollisesti jännittäviä tilanteita, eväiden syömistä ja yksinkertaisesti: luonnosta nauttimista. Tänään oli kaivettava jo kamppeita esille, kun huomenna tarkoitus olisi suunnata ennen hirvijahtia metsästämään suppilovahveroita samoista maisemista. Olikin muuten työläs homma. Piti löytää pipo, lippis (sellainen kauniin kirkkaan oranssi :)), hanskoja, sadetakki, patruunat, kartta (tosin tätä ei passissa kovin paljoa tarvita), vhf-puhelin + laturi, akuilla lämmitettävät pohjalliset (joskin nyt on niin lämmin, että tuskin vielä tarvitaan), jahtivaatteet, joista etenkin liivi oli käsittämättömästi piilossa, jne. Osa tavaroista löytyi helposti tai olin jo kaivanut ne esille muuten valmiiksi. Osaa taas sai hakea puolen tuntia ympäri taloa ja olipa tosi helppoa kaivella romppeita tuolta vaatehuoneesta, joka on versiota "ovi kiinni, että romut pysyy sisällä". :-S

Nyt alkaisi olemaan kaikki tarpeellinen käsillä. Huomenna tosiaan olisi koitettava jaksaa lähteä etsimään suppilovahveroita, toivon mukaan samalla löytyisi myös merkkejä hirvistä. Samalla pitäisi vielä bongailla kantoja akvaarioon. Saa muuten nähdä, joko nyt kävisi tuuri... olenkohan nyt sitten jo seitsemättä vuotta aloittamassa hirvijahdissa passissa, enkä vielä ole hirveä ampunut. Toisaalta sitä on aina vähän toivonut, että elukat kiertäisi minut, ettei tarvitsisi tehdä vaikeita päätöksiä, kuten "uskallanko ampua vai enkö uskalla" jne. Itseluottamus hieman heikoillako?? No, ainakin sen suhteen että osaanko varmasti erottaa mullikan vasasta, jos se tulee yksin. Ei mitenkään niin varmaa. 

Peuroja on tullut kaadettua kopista, mutta passissa en ole kaatanut mitään. Senpä takia onnistumisen pitäisi olla 100 % varma minun kohdallani, jotta voisin pitää itseäni hyvänä metsästäjänä. Keneltäkään muulta ei tule vaadittua missään asiassa sitä 100 prosenttia, mutta itseltäni kyllä vaadin aina ja joka tilanteessa. Toki tässä asiassa se hyvä onnistuminen on kyllä ehdoton edellytys hyvälle jahtikokemukselle. Toivotaan, että kaikki menee nappiin silloin, kun sen aika on käsillä.

Nyt alkaa silmät jo lupsumaan pahasti, pahoittelen kirjoitusvirheitä yms. Hyvää yötä ja onnistuneita metsä- ja luontoelämyksiä myös kaikille muille ulkona liikkujille! :)